Palokin alimmassa koskessa, Sahakoskessa, alkoi sahaustoiminta jo 1700-luvun lopussa. 1800-luvun lopulla Palokin saha oli Savon alueen suurin. Vesisahan voimanlähteenä oli suuri vesipyörä, jonka halkaisija oli 5 m ja leveys 4 metriä. Vuoden 1887 lopulla saha tuhoutui tulipalossa. Sen jälkeen rakennetun uuden sahan voimanlähteenä oli kolme turbiinia. Sähkögeneraattoreista (120, 70 ja 25 hevosvoimaa) saatiin sahan tarpeen lisäksi sähköt koko kylälle. Turbiineista voima siirtyi paksua rauta-akselia pitkin koneille, puu- ja rautakiivujen eli hihnapyörien ja voimaremmien välityksellä. Koneita olivat muun muassa kaksi Viipurin konepajan valmistamaa raamisahaa, iso kivimylly, sähkögeneraattori, pärehöylä, puusorvi, rautasorvi, hiomakoneita ja viljan puhdistuskoneita.

Ylimmässä koskessa eli Saunakoskessa oli mylly ja vuodesta 1891 alkaen sarkatamppi eli sarkojen vanutuslaitos, jonka toiminta kuitenkin hiipui 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.

(kuva: Palokin saha v. 1902, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, V. Barsokevitschin kokoelma)

Valmis sahatavara hinattiin Sahakosken alapuoliselle tapulipaikalle raidevaunuilla. Sahatavaraa vietiin laivoilla Viipurin Uuraaseen, mistä osa laivattiin edelleen ulkomaille. Hackman & Co:n omistaman Palokin sahan toiminta päättyi vuonna 1911. Sen jälkeen valmistui 1911 Hackmanin tärpättitehdas. Raaka-ainetta saatiin yhtiön metsistä kantoja repimällä, aluksi 10 000 m³. Tehtaassa käytettiin professori G. Kompan menetelmää. Vuonna 1913 tehdasta laajennettiin. Hartsia valmistui tuolloin 150 000 kg, mistä oli vielä tarkoitus kasvattaa tuotantoa. Kesäisin kantoja nosti tehtaan miesten lisäksi jopa sata miestä. Tärpätti- ja hartsitehdas toimivat ensimmäisen maailmansodan ajan 1914–1918. Myöhemmin saharakennuksessa toimi mylly vuoteen 1954 asti ja kenttäsirkkeli vielä muutaman vuoden. Enimmillään teollisuus työllisti kylällä parisataa henkilöä. (Tiedot: Kuopion kulttuurihistoriallinen museo)