Kalastus oli Juojärven rantakylissä kuten Varislahdessa 1700-luvulla tärkeä sivuelinkeino. Esimerkiksi vuonna 1748 puolet Varislahden kylän taloista omisti yhden neljäsosan nuottaosuuden ja oman veneen.

1800-luvulla sekä 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kuljettiin vesillä pitkälti omilla veneillä lukuun ottamatta kyläkuntien yhteisiä matkoja, kuten kirkkoveneillä tehtyjä soutumatkoja Tuusniemen ja Kaavin kirkoille. Varislahden kirkkoveneet olivat 6-7-hankaisia. Kaaville soudettiin erityisesti Mikkelin sunnuntaina. Traaginen onnettomuus sattui kirkkovenematkalla 30.6.1879, jolloin kuusi veneessä ollutta ihmistä hukkui Juojärven aaltoihin lähellä Tuusniemeä. Ennen Juojärven kanavointia1890-luvun lopulla höyryvene Juho liikennöi Juojärvellä ja Rikkavedellä neljänä päivänä viikossa mm. reitillä Vihtalahti-Varislahti-Maarianvaara.

Merkittävä uudistus elinkeinoissa tapahtui 1880-luvulta 1900-luvun alkuun, jolloin siirryttiin karjatalousvaltaiseen maatalouteen. Aiemmin karjanhoitoa pidettiin vain maanviljelyn sivuelinkeinona. Parantuneet liikenneyhteydet tekivät tuotteiden viennin mahdolliseksi myös Juojärven ympäristössä. Voi toimitettiin myytäväksi joko Kuopioon tai Joensuuhun. Juojärven rantakylät, mm. Varislahti, suosivat Kuopiota, jonne oli vesiyhteys. Voita myytiin lähes joka talosta. Voi olikin talonpoikien paras tulonlähde ennen metsäkauppojen alkamista. Varislahdessa säilynyt muistitieto kertoo, että kun kesän voi syksyllä vietiin laivalla Kuopioon, sitä oli kertynyt noin 100 kg. Muina vientiartikkeleina olivat liha ja nahat.

Metsien käytössä suuren muutoksen, ja vähitellen kaskeamisen loppumisen, aiheutti höyrysahojen perustamista koskevan kiellon poistaminen vuonna 1857 ja muiden sahausta koskevien rajoitusten kumoaminen 1861. Myös puutavaran kysyntä ja hinnat alkoivat nopeasti nousta ulkomailla 1870-luvulta alkaen. Seurauksena oli, että uusia sahoja perustettiin runsaasti ja maaseudulle saapui yhtiöiden miehiä ostamaan puutavaraa talonpojilta. Esimerkiksi Kuusjärvelle saapui ympäröivien sahojen ostajia vuosisadan vaihteessa. Kaupat olivat tavallisesti aluekauppoja, jolloin ostaja sai sovitulta alueelta ottaa kaikki puut, jotka olivat määrätyltä korkeudelta tietyn paksuisia. Leimausta ei käytetty. Länsipuolen kylissä oli ostajana Hackmanin Palokissa oleva saha. Puut kuljetettiin sahalle uittamalla. Palokin saha oli toiminnassa 1920-luvulle asti.

Kalastusta harjoitettiin 1800-luvulla maatalouden tärkeänä sivuelinkeinona. Esimerkiksi Kuusjärvellä, lähinnä Juojärvellä, oli nuottia 1890-luvulla noin 90. Useimmat nuotat olivat maatalojen hallussa joko useamman talon ”porukkanuottana” tai yksityisen talon pyydyksenä. Saaliit käsittivät pääasiassa muikkua ja kuoretta. Suurimmat saaliit olivat 300 – 400 kg:n tienoilla. Mikäli saalista saatiin yli oman tarpeen, sitä vietiin Kuopion ja Joensuun toreille 7 – 8 kg:n korvoissa. Esimerkiksi vuonna 1895 muikun ja kuoreen saalis oli kuvernöörin kertomuksen mukaan Kuusjärvellä yhteensä 11 500 kg, ja muuta kalaa saatiin 7 200 kg. Kalastusta pyrittiin säätelemään erilaisilla rajoituksilla jo 1800-luvun puolella. Vuonna 1889 kiellettiin tilattomilta kalastusoikeus, jotta kalavesien omistajien saaliit eivät vähenisi. Yhteinen kalastusohjesääntö hyväksyttiin Kuusjärvellä vuonna 1893, ja tällöin nimitettiin aina kahden vuoden päästä valittavat kalastuksen tarkastajat. Kalavesien jako tehtiin vuonna 1905.

Tie Liperin rajalta Sysmäjärven pohjoisrantaa pitkin Kuusjärven kirkolle ja siitä edelleen Ohtaansalmelle rakennettiin vuosina 1881-1886. Tie Tuusniemen kirkolta Ohtaansalmelle valmistui samoihin aikoihin. Ohtaansalmen yli kuljettiin kuitenkin lossilla aina vuoteen 1952 asti, jolloin 125 metriä pitkä teräsbetonisilta valmistui. Merkittävä talvitiereitti kulki Varislahden pääkylältä Kestikievarin, Aputalon ja Tienturulan kautta Juojärven jäälle. Juojärven poikki kuljettiin Tuusniemelle ja Riistavedelle, missä se yhtyi Kuopion maantiehen. Talvitien viitoittamisesta huolehti kunta ainakin 1880-luvulla.

Juojärvellä oli 1900-luvulla pysyvää asutusta useissa saarissa. Esimerkiksi vuoden 1941 kartan mukaan Juojärven Tiheensaaressa oli neljä taloa ja Jäätsalossa seitsemän taloa.